Vuosisadan rakkaustarina (?) :)

Heei!

En saanu millään unta viimeyönä ja aloin sitte miettiä, mistä kirjottaisin tänään. Aikani siinä sitten pyöriskeltyäni päätin, että voisin kertoo vielä hiukan lisää musta ja mun elämästä,jotta saisitte selville,millanen ihminen mä loppujen lopuks olen.

 Seuraavaks mä sitten jäin miettiin, mitä mä haluisin itestäni tai elämästäni kertoo ja pääsin jonkinlaiseen päätökseenkin viimeyön aikana. Mistä muustakaan mä voisin kertoo puhuttaessa mun elämästä, kun yhestä mun elämän suurimmasta osasta,Rikusta.

Nyt mä kerron teille lyhyesti meidän tarinan :)

Elokuussa 2009 yhtenä lämpimänä iltapäivänä mä puhuin sen kanssa ekaa kertaa.Istuin kavereiden kans skeittirampeilla kun se pöllähti jonkun 'mopojengin' kanssa yhtenä harmaana savupilvenä paikalle. Sillon mä jo katoin, et vau miten sulonen ja mukava poika. Olinhan mä sen koulussa moneen kertaan nähny mutta sillon vasta tutustuttiin.
 Siitä vajaa pari kuukautta hiljaiseloo molempien häärätessä omia juttujaa ja eläe omaa elämäänsä, eikä kumpikaa ees varmaa osannu odottaa tulevaa. Syyskuussa alettiin enemmän liikkua yhessä, kun me liikuttiin samoissa piireissä. Ja samaa vauhtii ku illat pimeni ni me ihastuttii ja rakastuttii ja lokakuussa alettiin seurustelee...

 

 Meidän yhteisen matkan varrella kummatkin ehti täyttää 16, sitten 17 ja siinä välissä meille tuli vuosi yhdessäoloo täyteen ! 
 Keväällä 2011 kuitenkin rupes meillekin siivet kasvaan, ja me lähettiin kumpikin omille teillemme tarkotuksena vähä katella maailmaa. Toisaalta se oli hyvä juttu. Mä tutustuin mun nykysiin ihaniin kavereihin, joita ilman en vois enää olla. Rikulta en oo pahemmin kyselly, että oliko hyötyä vai ei..


No kuitenkin nyt kesällä kun koulut loppu ja väki suunnisti yyteriin,kuten myös minä ja ihanat ystäväni:

Ja sieltä löysin tämännäköisen nuoren miehen:

 Vähän reissussa rähjääntyny,mut minkäs teet :D. Tällön tää heppu ei viel lähteny mun mukaa, mut viikko tästä eteenpäin,sunnuntai-aamuna, se ilmestyy meidän pihaan sinkkumiehenä ja lähtee meidän pihasta siten, et sillä on taas tyttöystävä..

Näin nää jutut vaan menee, eikä siinä auta paljon kysellä, että miks ne menee just näin. Mä en oo hetkeekään katunu sitä et sain ton matkalaisen takas itelleni.Riku on tärkeintä mitä mulla on!

Näin sain taas saateltua teitä vähän lähemmäs mua,vaikka tää nyt ei niinkään kertonu musta. 

Saa nähdä mitä seuraavaksi keksin :)

-Anniina